lauantai 28. huhtikuuta 2012

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

Tarkoin vartioitu talo on tarina venäjän viimeisen tsaarin valtakauden lopusta. Vuonna 1915 Kašinissa asuvan maalaispojan Georgi Daniilovitš Jatšmenevin elämä mullistuu, kun hänen pelastaa kylään saapuneen Venäjän suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin hengen. Suuriruhtinaan suosituksesta Georgi päätyy asumaan Pietarin Talvipalatsiin tsaari Nikolai II:n hoviin. Hänen tehtävänään on huolehtia kruununperijä Aleksein turvallisuudesta. Poikaa pidetään pumpulissa sairastamansa hemofilian takia eikä sairaudesta aluksi kerrota edes uudelle henkivartijalle. Jätettyään perheensä ja menneisyytensä Georgille avautuu odottamaton mahdollisuus yltäkylläisyyden keskellä, jollaista hän ei koskaan uskonut saavansa. Köyhän kansan tyytymättömyys hallitsijaa kohtaan kuitenkin koko ajan kasvaa ja ajat muuttuvat epävarmemmiksi. Vaikka sota ei näytä aluksi vaikuttavan Talvipalatsin arkeen tsaari lähtee kuitenkin sotajoukkojen johtoon. Tsaaritar ja kaksi vanhinta tytärtä haluavat auttaa haavoittuneita sotilaita sairaalassa. Georgi on hyvin kiintynyt tsaarin perheeseen ja ihannoi heitä uskollisesti. Hänellä ja Alekseilla on läheinen, melkein veljellinen suhde, kun taas Georgin ja tsaarin nuorimman tyttären Anastasian välille syttyy kielletty rakkaus. Rakkautta ei kuitenkaan estä pelko paljastumisesta. 

Toisaalta Talvipalatsissa eletyn ajan rinnalla kulkee kuvaus Georgista 1980-luvun Lontoossa. Georgin vaimo Zoja sairastaa syöpää, jota ei voida parantaa. Tieto Zojan enemmin tai myöhemmin tulevasta menetyksestä tuntuu Georgista musertavalta. Zoja kuitenkin haluaa ottaa kaiken irti jäljellä olevasta ajasta ja pyytää, että he matkustaisivat Suomeen lähelle entistä kotimaataan. Suomesta he päättävät jatkaa vielä Pietariin, vaikka ajatus ei aluksi tunnu Georgista hyvältä hän tietää, että menneisyys on kohdattava nyt tai ei koskaan. Neva-joki virtaa, keskeneräinen silta on saatu valmiiksi ja Talvipalatsi seisoo uljaana muistoja täynnä. 

Tarina on monikerroksinen ja nuoruus Venäjällä ja vanhuus Englannissa punoutuvat  hienosti yhteen. Enemmän minua kuitenkin kiinnosti Georgin nuoruuden tapahtumat, mutta eri ajankohdat toivat tarinaan mukavaa vaihtelua. Henkilöt olivat mielenkiintoisia. Rasputiniin vaikutusvalta ja pahuus tuntui ajoittain pelottavalta. Rakkaustarina kaiken muun sisällä on koskettava ja ihana. 

Tämä oli toinen kirja, jonka olen lukenut John Boynelta. Pidin tästä vielä enemmän kuin Poika raidallisessa pyjamassa kirjasta. Jos antaisin tähtiä tai pisteitä tämä saisi minulta täydet. Kirja piti hyvin otteessaan ja tekstin fontti oli mukavan isoa, sopi siis väsyneillekin silmille. Kansi on myös kaunis ja kutsuva. 

maanantai 23. huhtikuuta 2012

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

Tuntuu vaikealta alkaa kirjoittaa suoraan lukemisen jälkeen. Se kertoo omaa kieltään tämän kirjan koskettavuudesta.

En haluaisi kauheasti juonesta tai muusta kertoa. Tämä on mielestäni sellainen kirja, joka on itse koettava. Toisaalta monet, jotka kirjoituksiani lukevat ovat varmsti tässä vaiheessa lukeneet kirjan tai nähneet elokuvan. Eriarvoisuus maailmassa ja ihmisten julmuus tulee tässä esiin, mutta toisaalta myös ystävyys, joka ylittää asetetut rajat myös piikkilanka-aidan. Kertojana on 9-vuotias saksalaispoika Bruno. Hän ei luonnollisesti ymmärrä kaikkia ympärillään tapahtuvia asoita ja on aika naiivi. Muutettuaan perheensä kanssa Berliinistä  isän työn takia Aus-vitsiin Bruno tuntee itsensä yksinäiseksi ilman leikkitovereita. Gretel-siskokin on toivoton tapaus. Bruno rakastaa löytöretkiä ja lähteekin vaeltamaan kodin läheisen aidan vierustaa ja tutustuu puolalaiseen samanikäiseen Shmuel-poikaan. He ovat ystäviä aina ja ikuisesti. 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu

Tiikeriäidin taistelulaulun valitsin luettavaksi kiinnostavan aiheen ja takakannen perusteella. Takakannessa oleva pelkkä luettelo asioista, joita kiinailainen kasvatus ei hyväksy sai mielenkiinnon heräämään. Tämä oli minulla lainassa jo 2011, mutta jotkut muut kirjat houkuttivat silloin enemmän enkä ehtinyt tätä lukea, vaikka onkin ohut kirja nopeaa luettavaa.

Amy Chua kertoo kirjassa omien kokemustensa kautta kuinka kasvatti kaksi tytärtään Sophian ja Louisan (Lulu) kiinalaiskasvatuksen mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa ankaria ponnisteluja kohti kunnianhimoisia päämääriä, jotka Amy asettaa kysymättä tyttäriensä mielipidettä ikinä koskaan mistään. Äiti päättää tyttäriensä puolesta soitettavat instrumentit ( piano ja viulu), koska harrastusten pitää olla tarpeeksi vaativia ja kehittäviä. Harrastuksen pitää olla sellainen, jossa menestystä voidaan mitata, esimerkiksi palkinnoilla tai mitalleilla. Amy ei ymmärrä miksi lasten pitäisi käydä ystäviensä luona leikkimässä vaan pitää sitä turhuutena, joka vähentää päivittäisen soittoharjoittelun aikaa. Soittaminen vaikuttaakin paljon perheen arkeen ja minusta liikaakin. Mikä loma se sellainen on, jos palkataan opettaja mukaan ja vuokrataan harjoittelutila?

Amyn puoliso Jed on amerikkalainen ja mielestäni täysin tossun alla. Välillä lukiessa ajattelin, että sano nyt ihmeessä joskus kunnolla vastaan tai miksi ihmeessä suostut taas tuohonkin... En voi ymmärtää. He ovat siis monikulttuurinen perhe, mutta Amy pitää monia länsmaisia asioita vaarallisena tai sopimattoma. Hän käyttää käsitteitä kiinalaiset äidit ja länsimaiset äidit. Jossain vaiheessa se rupesi ärsyttämään niin kuin välillä koko kirja, mutta ärtymykseni johtui lähinnä siitä, että en kerta kaikkiaan  kestäisi hänen kaltaistaan ihmistä äitinäni. Halusin kuitenkin koko ajan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Useammin kuin kerran lukiessani ajattelin, että onneksi kirjoittaja ei ole äitini. Minulle on kyllä opetettu mitä ovat hyvät tavat ja mielestäni asetettu selvät säännöt ja rajat, mutta minulle ei ole koskaan kiljuttu, uhkailtu ja raivottu eikä minua ole verrattu vanhempaan sisareeni ainakaan julkisesti ja loukkaavasti. Minua suretti se, että kirjoittaja olisi halunnut lastensa olevan samanlaisia.Vanhempi lapsi Sophia alistui aina helpommin määräyksiin kun nuorempi Lulu kapinoi. Välillä tuli tunne, että kirjoittaja pitää Sophiasta enemmän, koska hän käyttäytyy kuten kiinalaisen lapsen kuuluu. Kiinalaisessa kasvatuksessa avoin vertailu ja julmakin arvostelu on ihan normaali tapa, koska se lisää ihmisen ponnistelua ja valmentaa elämää varten. Oli miten oli, niin minua se inhotti.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja herätti paljon tunteita. Ensin ajattelin, että tämähän on hauska kun luin mielestäni, jonkun hauskan kohdan, mutta mitä pidemmälle luin niin ajattelin ennemmin, että ei voi olla totta tai hullu ämmä!

Minulla ei tätä kirjoittaessani ole omia lapsia. Ehkä suhtautumiseni olisi toinen, jos minulla olisi. Länsimaisessa ja kiinalaisessa kasvatuksessa on varmasti molemmissa hyviä puolia, mutta kannatan jotain näiden väliltä. Kaikesta huolimatta, jos et ole vielä lukenut tätä kirjaa niin suosittelen lämpimästi.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar

Philippa Gregory on minulle kirjailijana uusi tuttavuus ja muiden bloggaajien arvioiden perusteella päätin tutustua kirjaan Valkoinen kuningatar.

Tapahtumat sijoittuvat 1400-luvun Englantiin. Päähenkilö Elisabet Woodville, joka leskeksi jäätyään on menettänyt omaisuutensa päättää hurmata uuden kuninkaan Edward IV:n ja onnistuukin aikeissaan. Elisabet on poliittisesti vaikutusvaltainen nainen ja tämä vaikeuttaa hänen hyväksymistään hovin sisällä. Edward joutuu useasti taisteluiden kautta puolustamaan asemaansa. He saavat seitsemän lasta, joista vanhin, Elisabet on suosikkini.

Tämä kirja on jakanut muissa blogeissa mielipiteitä. Osasin varautua muiden arvostelujen perusteella siihen, että tapahtumat etenevät nopeasti. Jos en olisi tätä tiennyt se olisi saattanut häiritä, mutta ainakaan nyt se ei haitannut. Lukiessa tosin muutaman kerran ajattelin, että no sepäs kävi äkkiä, mutta tarina piti minut otteessaan edetessään. Pidin myös Melusinan vaikutuksesta kirjassa. Minusta se on kiehtova lisä eikä missään nimessä huono asia. Kirjassa on paljon saman nimisiä henkilöitä ja joskus piti pysähtyä miettimään, että mites nämä suvut menivätkään, mutta se voi olla myös omaa tyhmyyttäni eikä kirjan heikkous. Loppu oli avoin, mutta ei häiritsevästi. Kirjan loppusanat olivat mielenkiintoiset ja oli ilahduttavaa huomata, että kirjailija on todella panostanut taustatyöhön.

Myönnän, että jossain kohtaa ajattelin, että joku tässä mättää, mutta kirja vain parani loppua kohden ja odotan jo innolla toisen osan suomennosta. Tietääkö kukaan, että koska se julkaistaan?

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Jean Kwok: Käännöksiä

Tämän kirjan sain loppuun jo perjantaina, mutta vasta nyt ehdin kirjoittaa tänne.

Löysin Käännöksiä-kirjan jonkun blogin kautta ja innostuin heti. Kirja löytyi lähikirjastoni hyllystä, joten äkkiä hakemaan eikä ollut turha reissu.

Kirja kertoo 11-vuotiaan Kimberlyn tarinan kuinka hän ja ummikkoäitinsä selviävät Yhdysvalloissa ja sopeutuvat uuteen rankkaan elämään. Kotona Hongkongissa kaikki oli hyvin erilaista. Kimberly joutuu hoitamaan paljon hankalia asioita äidin puolesta ja opetuksestakaan hän ei aluksi ymmärrä lähes mitään. Opintojensa lisäksi Kimberly joutuu auttamaan äitiään yömyöhään vaatetehtaalla. Hän on kuitenkin hyvin älykäs ja uuttera ja päätyy stipendin turvin yliopistoon. Hänen tavoitteenaan ja motiivinaan on saada itselleen ja äidilleen parempi tulevaisuus. He asuvat kylmässä murjussa, jonka Paula-täti on heille löytänyt. Paula-täti katsoo oikeudekseen kontrolloida heidän elämäänsä eikä hän kestä Kimberlyn menestystä. Heillä ei saa mennä paremmin kuin hänellä. He ovat hänelle niin paljon velkaa auliista avusta. Kimberlyllä ei ole aikaa ystävilleen, mutta hän silti kohtaa elämänsä rakkauden, kaksi erilaista rakkautta.

Käännöksiä on helppolukuinen, koskettava ja todella koukuttava lukuromaani. En olisi malttanut laskea sitä käsistäni.

Henkilöt olivat hyvin erilaisia ja kaikilla oli selvä paikkansa ja tarkoituksensa. Jotkut henkilöistä olivat todella ärsyttäviä. Välillä olisi tehnyt mieli huutaa ääneen, että siitäs sait!

Kulttuurien väliset erot on saatu kirjassa mielestäni hyvin esiin. Rouva Chang noudattaa hyvin tarkkaan kiinalaisia perinteitä ja tapoja. Ihmiselle ei voi sanoa päin naamaa mitä ajattelee eikä ystävien luona voi käydä, koska muuten he odottavat vastavierailua. Ja eihän sillä ole väliä millaisia alusvaatteita käyttää, koska toiset eivät katsele niitä.

Välillä mietin, että miten on mahdollista menestyä koulussa niin hyvin. Opetus on vieraalla kielellä ja tehtaassa ei voi opiskella. Pienestä sanakirjasta tuskin löytyy kattavasti apua kaikkiin oppiaineisiin. Eikä Kimberlyllä ole juuri aikaa nukkua. Ehkä minä olen vain laiska länsimaalainen enkä siksi voi ymmärtää.

Loppuun olin ehkä hieman pettynyt, mutta se ei himmennä tämän kirjan vetovoimaa, koska en ollut varma miten olisin halunnut kirjan päättyvän. Tämän kirjan perusteella odotan lisää kirjailijan tuotoksia.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Antikvariaatista ja kirjakaupasta

Viihdyn äärimmäisen hyvin kirjastossa, kirjakaupassa ja hyvissä antikvariaateissa. Tänään pääsin niihin kaikkiin ja olin intoa täynnä.


Olin päivän saldostani todella onnellinen. Kuvan viisi ylintä kirjaa löysin antikvariaatista ja ne maksoivat yhteensä 25€. Bernard Cornwellin kirjat ostin kirjakaupasta 10,25€/kpl. Odotan kovasti, että pääsen aloittamaan tuon sarjan. Kaikkein yllättynein olin, kun ensin katsoin kaupassa Tarkoitetun hintaa (se maksoi yli 20€) ja antikvariaatista sain kirjan kahdeksalla eurolla. Humaa-pokkaria löytyi oikein kaksin kappalein ja tietysti valitsin sen parempi kuntoisen. Jos tykkään ensimmäisestä osasta niin hankin muutkin osat. Kinsellan kirjoja on mukava lukea silloin tällöin ja Avalonin usvat-kirja on kiehtonut minua siitä asti kun kuulin siitä.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Anne Puistomäki: Khao Lak Tsunamin jälkimainingit


Takakannesta: " Perheen joulunvietto paratiisisaarella muuttui tapaninpäivänä 2004 hetkessä helvetiksi hyökyaallon iskiessä rantaan." Kirjan kirjoittaja Anne Puistomäki kertoo omakohtaisesta kokemuksestaan tsunamin iskiessä ja mitä sen jälkeen tapahtui. Hän menetti luonnonkatasrofissa perheensä ja selvisi yhdeksän kilometrin "uintimatkastaan" kuin ihmeen kaupalla. Kirjassa kuvataan sitä, miten huonot oltavat turisteilla paikallisessa hoidossa oli ja miten onnettomuuden jälkeen yksityisyys hävisi.

Kirja oli hyvin koskettava ja sitä lukiessani mietin, että miten ihmiset voivat olla noin julmia. Mielestäni vain ne, jotka ovat sen kauheuden kokeneet voivat sen todella ymmärtää.

Lainasin tämän kirjan anopiltani. Hän tarjosi tätä kirjaa minulle juettavaksi jo muutama vuosi sitten, mutta silloin en pystynyt vielä lukemaan sitä. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että asun samassa kaupungissa kuin kirjan kirjoittaja asui ennen onnettomuutta ja muistan kun yläasteella vietimme eritysen hiljaisen hetken, koska kirjoittajan tytär oli saman yläasteen oppilaita. Minusta kirjan kirjoittaja on äärimmäisen kova taistelija ja lukiessa toivoin, ja toivon että hänelle kuuluu nykyään hyvää.

Jos etsit tositapahtumiin perustuvaa koskettavaa kirjaa niin suosittelen ehdottomasti. Minä olen aika herkkä ja en pystynyt nukkumaan kirjan loputtua. Pakko oli lukea hömppää, että sain unen päästä kiinni.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja


Siskoni sai Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan viime jouluna lahjaksi. Siskoni suositteli sitä jo silloin, mutta en ottanut luettavaksi. Kuulin siitä useita kehuja ja kun kaipasin pitkästä aikaa luettavaa päädyin Mielensäpahoittajaan. Ja tämä kirja herätti taas lukuintoni. Kirja koostuu pienistä kappaleista, kun päähenkilö kertoo asioita, jotka syystä tai toisesta pahoittavat hänen mielensä. Kirja on hyvin helppolukuinen ja päähenkilön oivallukset hauskoja.

"On muka nopea se moottoritie. Kysyn: Miten tie voi olla nopea? Samaa vauhtia se liikkuu autobaani, härkätie taikka kinttapolu. Nimittäin ei yhtikäs mitään vauhtia. Ihan paikallaan tiet pysyvät. Ihminen liikkuu ja auto liikkuu." Näinhän se on. 
En voinut mitään sille, että ajoittain tuli eräs sukulainen mieleen. Kirja sai minut hymyilemään ja nosti aidon hymyn kasvoille. Olisin voinut lukea vielä lisää ja melkein mieleni pahoitin, kun se loppui.

Pidin kirjasta niin paljon, että voisin lukea lisää Kyrön tuotantoa. Voiko joku suositella muita Kyrön teoksia?

Tästä se alkaa

Tajusin muutama päivä sitten kirjablogien ihmeellisen maailman. Kuinka paljon kiinnostavaa luettavaa löysinkään ja sain pitkän listan uusia tuttavuuksia. Kiitos teille niistä! Tarkoitukseni ei ole matkia muita, mutta saatan kirjoittaa sellaisista kirjoista, joista moni pidempään kirjablogia pitänyt on ajat sitten kirjoittanut.

Tätä kirjoittaessani olen 24-vuotias. Olen pitänyt lukemisesta, kirjastoista ja kirjojen ostamisesta niin kauan kuin muistan. Lukemiseni nopeus vaihtelee käytettävisssä olevan ajan ja innostuksen mukaan. Nuorempana luin eniten fantasiaa ja pidän siitä vieläkin, vaikka melkein kaikki kiinnostaa. Dekkareista en ole kovin kiinnostunut, mutta jotain voisi joskus kokeilla. En ole kovin hyvä luokittelemaan kirjoja, että mitä lajityyppiä ne ovat. Sillä ei oikeastaan ole merkitystä kunhan kirja on hyvin kirjoitettu ja käsitelty tarina tai aihe kiinnostava. Minua harmittaa kovasti, jos kirjoissa esiintyy kirjoitusvirheitä. En osaa lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan. Minulla on vähintään aina muutama sängyn vieressä odottamassa vuoroaan. Odotan, että saisin jossain vaiheessa oman lukunukkauksen. Yleensä aina luen kirjat suomeksi, jos mahdollista, koska koen, että en osaa englantia tarpeeksi hyvin. Haluan ymmärtää kaiken mitä luen. Suomennosten odottaminen on välillä turhauttavaa varsinkin, kun ei aina tiedä milloin kiinnostava kirjasarja käännetään, jos käännetään. Luen kirjan mieluummin kovakantisena, mutta en vieroksu pokkareitakaan. En lue paljoakaan suomalaisten kirjoittamia kirjoja, vaikka kaksi ensimmäistä kirjaa, joista aion kirjoittaa ovat suomalaisten kirjoittamia. Hassua. :)

Toivon, että viihdyt blogissani.