tiistai 18. helmikuuta 2014

Chad Harbach: Pelin henki

Henry Skrimshander saa baseball-stipendin itärannikon maineikkaaseen Westish Collegeen. Mike Schwartz, Henryn opiskelukaveri ja koulun baseball-joukkueen kapteeni auttaa Henryä kehittymään paremmaksi pelaajaksi. Henry on luonnostaan lahjakas polttaja, mutta lyöminen vaatii hiomista. Hintelä ruumiinrakenne pakottaa hankkimaan massaa rankalla treenillä. Henryn huonetoverina on siisti ja rauhallinen Owen Dunne. Ainakin koulussa hän on avoimesti homoseksuaali, johon muut suhtautuvat suvaitsevasti, asiasta ei tehdä numeroa, mikä on mukavaa. Näiden kolmen nuoren lisäksi keskushenkilöinä ovat koulun rehtori Affenlight, ja hänen tyttärensä Pella. Tarinaa kerrotaan näiden henkilöiden näkökulmasta, kun heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa.

Pidän urheilusta kovasti, ainakin penkkiurheilijana, joten baseball-maailma ei haitannut minua yhtään. Se tuntui erilaiselta maailmalta, johon on helppo uppoutua, vaikka ei lajista juuri mitään tietäisikään. Ystävyys, henkinen kasvu ja itsensä löytäminen ovat tässä kantavia teemoja. Pidän tässä näkyvästä amerikkalaisuudesta, vaikka en sitä sen suuremmin ihaile. Tarina jaksaa innostaa lukemaan ja minulle tämä oli hyvä lukuromaani. Henkilöt ovat vahvasti omanlaisiaan persoonia, heillä kaikilla on omat ongelmansa, vahvuutensa ja puutteensa. Turhin henkilö on mielestäni Pella, joka vain ilmestyy monen vuoden jälkeen kuvioihin, isin luo, kun elämä potkii päähän. En olisi kaivannut tähän naishahmoa välttämättä ollenkaan. Koin Pellan jotenkin päälleliimatuksi, väkisin mukaan survotuksi hahmoksi.

Vaikka tarina on kiinnostava, teksti sujuvaa luettavaa ja lähes kaikki henkilöt ovat kiinnostavia täytyy mainita, että loppupuolella koin hetkittäin lievää tyhjäkäyntiä. Suurin pettymys minulle oli kuitenkin loppu tai loppua edeltävät tapahtumat. Minulle ei auennut, miksi täytyi tehdä niin kuin tehtiin. Tämä oli kuitenkin hyvä lukukokemus ja lukisin mielelläni lisää samantapaisia romaaneja.

****

tiistai 4. helmikuuta 2014

Riikka Pulkkinen :Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Iiris Lempivaara on koulupsykologi, joka rakastaa suklaata ja korkokenkiä. Kun seitsemän vuotta kestänyt suhde Antin kanssa päättyy, jätetyksi tullut Iiris kehittää self help -terapiamuodon, johon olennaisena osana kuuluu ongelmien hallinta suklaan avulla. Elämän uudelleen järjestelyssä auttaa kahdeksankymppinen Marja-Liisa naapurista, ja lapsuuden ystävä Elina.

Minun ei pitänyt aluksi lukea tätä. Varasin tämän kirjastosta kolmesta syystä. Halusin lukea jotain kotimaista, jota luen liian vähän, jotain nopeaa, mihin ajattelin tämän sopivan ohuutensa takia, ja jotain Riikka Pulkkiselta. Tämä on ilmeisesti hyvinkin erilainen kuin hänen aiemmat romaaninsa, joita en ole lukenut.

En ole enää moneen vuoteen pitänyt hömppäkirjoista. Olen huono kirjojen genrejen kanssa. Tämän jälkeen en ole hömpästä yhtään sen enempää innostunut. Lainatiskillä kirjaston ihminen sanoi, että tämä on niin ohut, että sen lukee yhdeltä istumalta yhdessä illassa. Niin minäkin luulin. Tämän piti olla nopea välipala. Kirjan lukeminen ei ollut minulle mikään nautinto, mutta halusin lukea sen kuitenkin loppuun, mihin meni useampi päivä. Välissä aloitin jo lukupinon seuraavaa kirjaa. Ymmärrän kyllä, että toiset voivat tästä pitää paljonkin. Minä koin kirjan liian pinnalliseksi, turhaksi ja tylsäksi. Anteeksi. Ajattelin, että onko minussa jotain vikaa, kun tämä ei uppoa. Mutta hyvällä tahdollakaan en pitämyt tästä. Pulkkinen osaa kyllä kirjoittaa, siitä se ei jää kiinni. Voisin joskus kokeilla häneltä jotain muuta.

*

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

Naimapuuhia -kirjan tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun college-/yliopistomaailmaan. Sen keskushenkilöitä ovat romaanin alussa valmistumisen kynnyksellä olevat nuoret Madeleine, Leonard ja Mitchell. Madeleinen tutkielman aiheena on 1800-luvun englantilaiset avioliittoromaanit. Hänen tarkoituksensa on panostaa opiskeluun täysillä, mutta rakkautta pohtiessaan Madeleine ajautuukin rakkauskiemuroihin. Semiotiikka 211- kurssilla Madeleine tutustuu kiinnostavaan Leonard Bankheadin. Heidän suhteensa on intohimoinen ja syvällinen. Leonard on maanis-depressiivinen ja hänen sairautensa aiheuttaa suhteeseen haasteita. Leonardin kunto romahtaa ja edessä on pitkät sairaalajaksot ja runsaasti persoonaan vaikuttavia mielialalääkkeitä.

Madeleinen ja Mitchellin suhde on aikaisemmin mennyt poikki. Mitchell uskoo kuitenkin, että heidät on tarkoitettu toisilleen. Mitchell haluaa, että he olisivat taas paremmissa väleissä. Collegen jälkeen Mitchell haluaa nähdä maailmaa ja etsiä itseään. Hän lähtee matkalle ystävänsä Larryn kanssa useammaksi kuukaudeksi. Matkalla Mitchell oppii uutta paitsi itsestään, myös Larrysta. Mitchellin tarkoituksena on matkan alusta asti käydä Intiassa. Hän päätyykin hyväntekeväisyystyhön itse Äiti Teresa esimerkkinään. Matkansa varrella Mitchell pitää Madeleineen yhteyttä kirjeitse ja palatessaan Amerikkaan Madeleinen ja Leonardin suhde on jälleen karikkoinen ja Madeleine tarvitsee ystävänsä tukea selvitäkseen elämässä eteenpäin.

Minulla oli tämä aiemmin lainassa, mutta en silloin paneutunut siihen kunnolla, mutta onneksi lainasin tämän tiiliskiven uudestaan, ja lukeminen osoittautuikin mielekkääksi ja tarina eteneväksi. Kaikki keskushenkilöt olivat erilaisia ja riittävän kattavasti kuvailtuja. Päähenkilöiden lisäksi nuorten vanhemmat kiinnostivat myös. Madeleine on hyvätaustainen ja hänen vanhempansa auttavatkin erilaisissa vaiheissa, esimerkiksi taloudellisesti. Madeleinen suojeleva Phyllida-äiti ei erityisemmin pidä Leonardista tai kaikista nuorten ratkaisuista, mutta on aina valmis auttamaan keinolla tai toisella. Olisin mielelläni lukenut enemmän Mitchellin matkasta ja hieman vähemmän Leonardin sairaudesta. Minua olisi kiinnostanut myös lopuksi kappale siitä, mitä kaikkea nuorille tapahtui, esimerkiksi viiden vuoden päästä.

Naimapuuhia ei ollut minulle täydellinen, mutta niin hyvä, että sopivassa välissä voisin lukea toisenkin Jeffrey Eugenidesin kirjan.

****